keskiviikko 23. toukokuuta 2018

SELVIYTYJÄN TARINA, MAKE



Tapasimme Maken Tukikohta-hankkeen infossa. Hän halusi jakaa tarinansa kanssamme ja myöhemmin myös useammalle ihmiselle. Se on selviytymistarina ja Make kertoo sen toivoen, että joku saa siitä uskoa ja voimaa omaan kamppailuunsa toivottomallakin hetkellä.

” PAKETTIIN VAAN JA PAINOON”
Lääkärin ehdottama saattohoitokoti tuntuu melkoisen lopulliselta. ”Kuningas,” kuten Make asian ilmaisee, on vienyt liikuntakyvyn, sisäelimet, ihmissuhteet ja itsekunnioituksen. Terveyskeskuksen vuoteessa makaa keltainen, kuihtunut, nuorehko mies, jolla on takana hyvä lapsuus, useampi ammatti, pitkä työura, perhe ja ystävät. Mutta ”Kuningas” on vaan päässyt liian suureen osaan elämässä salakavalasti. ”Työt tuli aina hoidettua, mutta kyllähän se mittari olisi aamuisin värähtänyt”. Ajan saatossa tuli hakeuduttua työtehtäviin, joissa oli mahdollista pärjätä, vaikka olikin vähän ottanut. Ehkä juominen ei näyttänyt tai tuntunut niin suurelta ongelmalta, koska Make oli hyväntuulinen tissuttelija. Make ei koskaan juonut vain yhtä iltaa, vaan pari päivää. Hän kertoo alkaneensa lopulta pelätä olotiloja, joita lopettaminen aiheutti, ja siteeraa Klamydian kappaleen kertosäettä ”Krapula tulee kyllä, mutta minä määrään, minä päätän päivän.”  Ryyppyputket pitenivät ja viimeisin kesti 2 kuukautta, jonka jälkeen Make päätyi terveyskeskuksen vuodeosastolle.

Make muistelee, että vuodet ”Kuninkaan” vallassa menivät kuin sumussa, vuodenajat sekoittuivat toisiinsa. Polku vei kahteen kertaan vankilaan. Vanhat kaverit katsoivat karsastaen, häpeä omasta tilanteesta alkoi kasvaa, ja toi samalla uuden syyn pitää pullon korkki auki. Tuntui, että ei ole enää mitään väliä mitä itselle tapahtuu. Make toteaa, että hiljalleen keho tottui tilanteeseen, eikä pää huomioinut merkkejä voinnin romahtamisesta, ennen kuin jalat menivät alta. Jälkikäteen Make ihmettelee kuinka ”Kuningas” oli niin voimakas, että se sivuutti kaiken, jopa rakkaimmat ihmiset.

Vuodeosastolla, lääkärin ehdotuksen saattohoitokotiin siirtymisestä kuultuaan, Make teki elämänsä päätöksen, jota kaikkien suureksi ihmeeksi kroppa seurasi. Sisukas mies kuntoutui hiljalleen, ensin liikkumalla pyörätuolilla, sitten rollaattorilla ja hiljalleen kepin kanssa kävellen. Tänä päivänä haastateltavana on silminnähden voimakas ja fyysinen mies. ”Pahinta olisi ollut, ellei liikkuminen enää olisi onnistunut”. Tämä on helppo uskoa ihmiseltä, joka on pelannut kiekkoa, hypännyt mäkeä ja muutenkin liikkunut koko ikänsä.  Vaikka vauriot pikkuaivoissa ovat pysyviä ja lääkärikin piti hyvin epätodennäköisenä mahdollisuutta liikkua ilman rollaattoria, niin Make uskoo hyvän peruskunnon ja oman innon liikkumiseen olleen tämän ihmeen mahdollistaja. Itse Make ei tuo asiaa esille, mutta kyllä suomalainen sisu paistaa joka virkkeestä. Tavoitteita kysyttäessä Make toteaa, että nyt on kaikki hyvin ja kokee iloa siitä, että kunto kohenee päivittäin. Toki unelmia pitää olla ja tällä hetkellä sellainen on ulkomaanmatka vaimon kanssa. Matkan Make rahoittaa tupakanpolton lopettamisesta säästyneillä rahoilla.

Aurinkoisessa kevätsäässä puutarhatuolissa istuu positiivinen ja tyyni, vahvan oloinen mies.  Mies joka kertoo näkevänsä asiat tällä hetkellä kirkkaasti ja elämän olevan hyvää juuri nyt. Hänellä on vaimo, joka on kulkenut rinnalla koko matkan sekä lapsi ja lapsenlapset, jotka hän on saanut takaisin lähelleen raitistumisen myötä. Make kertoilee perheestään kauniilla sanoilla ja kiitollisena.  Mies, joka jo pikkupoikana kasaili ja purki asioita, ja oli taitava käsistään, on taas päässyt toteuttamaan itseään. Vaikka hienomotoriikka on kärsinyt, syntyy Maken käsissä komeita puutöitä. Hän on suuri selviytyjä, josta huokuu nöyryys, kiitollisuus ja sitkeys.


”Pakettiin vaan ja painoon”, Make tokaisee haastattelun lopuksi ja kiirehtii näyttämään meille verstaalla tekemiään puutöitä.

Kohtaamispaikka aukeaa

Jihuu, viimeinkin on matalan kynnyksen kohtaamispaikka avattu tänne Hämeenlinnaan. Meidän päihteetön olohuoneemme avasi ovensa asiakkaille...