Kohtaamispaikka aukeaa

Jihuu, viimeinkin on matalan kynnyksen kohtaamispaikka avattu tänne Hämeenlinnaan. Meidän päihteetön olohuoneemme avasi ovensa asiakkaille 2.7 klo 10.00. Täällä Tukikohdalla on rikostaustaisilla asiakkailla mahdollisuus osallistua erilaisiin ryhmätoimintoihin, saada yksilöohjausta, asiointiapua sekä palveluohjausta. Tämä voi olla myös yhdyskuntapalvelun tai koevapauden suorittamispaikka. Ja ennen kaikkea tänne voi tulla vain olemaan ja kahvittelemaan. Kuten kaikessa toiminnassamme myös Tukikohdassa mukana on ihmisiä, joilla on tai ei ole omaa rikostaustaa.  Toimimme siis ns. vetoketjuperiaatteella, eli meille ei taustalla ole merkitystä. Tarkoitus on luoda tästä mukava ja hyväksyvä kohtaamispaikka, jonne voi tulla viettämään aikaa ja tapaamaan muita. Kesän aikana käynnistellään erilaisia ryhmiä, mutta nyt yksi asia on jo varmaa ja se on maanantain ruokailut. Asiakkaat voivat tulla yhdessä kokkailemaan ja syömään tukikohdalle. Ruokailu alkaa maanantaina klo 15.30.

Elokuussa on alkamassa nahkapaja, jossa voi valmistaa kitaran remmin, vyön, lompakon, avaimenperän tms.  Ensimmäisellä kerralla kartoitetaan mitä kukakin haluaa tehdä ja toisella kerralla päästään itse asiaan. Tätä erikoisosaamista ryhmälle saamme jakamaan Maaretin, joka työkseen valmistaa nahkatuotteita.

Kesän aikana harrastellaan myös erilaisia pelejä sään salliessa ulkona ja sateella pelaillaan lautapelejä sisällä.  Alkusyksyyn on jo sovittuna yhteinen retki KRIS-Tampereen kanssa.

Toivomme, että yhdessä asiakkaiden kanssa muovaamme tukikohdasta mukavan ja toimivan paikan. Meillä on kohtaamispaikalle kaksi sääntöä, joista ensimmäinen on päihteettömyys. Näin tuemme niitä, jotka päihteistä eroon kamppailevat. Ja toinen sääntö on toisten kunnioittaminen. Tukikohdalla pitää voida olla mukavaa taustasta riippumatta.

Tiivistettynä siis tarjoamme asiakkaille tukea, toimintaa ja vahvistuvia verkostoja.

Tukikohta on avoinna kesän ajan seuraavasti:

Maanantaisin 10-18, ruokailu klo 15.30 alkaen

Keskiviikkona ja torstaina 10-16

SELVIYTYJÄN TARINA, MAKE

Tapasimme Maken Tukikohta-hankkeen infossa. Hän halusi jakaa tarinansa kanssamme ja myöhemmin myös useammalle ihmiselle. Se on selviytymistarina ja Make kertoo sen toivoen, että joku saa siitä uskoa ja voimaa omaan kamppailuunsa toivottomallakin hetkellä.

” PAKETTIIN VAAN JA PAINOON”

Lääkärin ehdottama saattohoitokoti tuntuu melkoisen lopulliselta. ”Kuningas,” kuten Make asian ilmaisee, on vienyt liikuntakyvyn, sisäelimet, ihmissuhteet ja itsekunnioituksen. Terveyskeskuksen vuoteessa makaa keltainen, kuihtunut, nuorehko mies, jolla on takana hyvä lapsuus, useampi ammatti, pitkä työura, perhe ja ystävät. Mutta ”Kuningas” on vaan päässyt liian suureen osaan elämässä salakavalasti. ”Työt tuli aina hoidettua, mutta kyllähän se mittari olisi aamuisin värähtänyt”. Ajan saatossa tuli hakeuduttua työtehtäviin, joissa oli mahdollista pärjätä, vaikka olikin vähän ottanut. Ehkä juominen ei näyttänyt tai tuntunut niin suurelta ongelmalta, koska Make oli hyväntuulinen tissuttelija. Make ei koskaan juonut vain yhtä iltaa, vaan pari päivää. Hän kertoo alkaneensa lopulta pelätä olotiloja, joita lopettaminen aiheutti, ja siteeraa Klamydian kappaleen kertosäettä ”Krapula tulee kyllä, mutta minä määrään, minä päätän päivän.”  Ryyppyputket pitenivät ja viimeisin kesti 2 kuukautta, jonka jälkeen Make päätyi terveyskeskuksen vuodeosastolle.

Make muistelee, että vuodet ”Kuninkaan” vallassa menivät kuin sumussa, vuodenajat sekoittuivat toisiinsa. Polku vei kahteen kertaan vankilaan. Vanhat kaverit katsoivat karsastaen, häpeä omasta tilanteesta alkoi kasvaa, ja toi samalla uuden syyn pitää pullon korkki auki. Tuntui, että ei ole enää mitään väliä mitä itselle tapahtuu. Make toteaa, että hiljalleen keho tottui tilanteeseen, eikä pää huomioinut merkkejä voinnin romahtamisesta, ennen kuin jalat menivät alta. Jälkikäteen Make ihmettelee kuinka ”Kuningas” oli niin voimakas, että se sivuutti kaiken, jopa rakkaimmat ihmiset.

Vuodeosastolla, lääkärin ehdotuksen saattohoitokotiin siirtymisestä kuultuaan, Make teki elämänsä päätöksen, jota kaikkien suureksi ihmeeksi kroppa seurasi. Sisukas mies kuntoutui hiljalleen, ensin liikkumalla pyörätuolilla, sitten rollaattorilla ja hiljalleen kepin kanssa kävellen. Tänä päivänä haastateltavana on silminnähden voimakas ja fyysinen mies. ”Pahinta olisi ollut, ellei liikkuminen enää olisi onnistunut”. Tämä on helppo uskoa ihmiseltä, joka on pelannut kiekkoa, hypännyt mäkeä ja muutenkin liikkunut koko ikänsä.  Vaikka vauriot pikkuaivoissa ovat pysyviä ja lääkärikin piti hyvin epätodennäköisenä mahdollisuutta liikkua ilman rollaattoria, niin Make uskoo hyvän peruskunnon ja oman innon liikkumiseen olleen tämän ihmeen mahdollistaja. Itse Make ei tuo asiaa esille, mutta kyllä suomalainen sisu paistaa joka virkkeestä. Tavoitteita kysyttäessä Make toteaa, että nyt on kaikki hyvin ja kokee iloa siitä, että kunto kohenee päivittäin. Toki unelmia pitää olla ja tällä hetkellä sellainen on ulkomaanmatka vaimon kanssa. Matkan Make rahoittaa tupakanpolton lopettamisesta säästyneillä rahoilla.

Aurinkoisessa kevätsäässä puutarhatuolissa istuu positiivinen ja tyyni, vahvan oloinen mies.  Mies joka kertoo näkevänsä asiat tällä hetkellä kirkkaasti ja elämän olevan hyvää juuri nyt. Hänellä on vaimo, joka on kulkenut rinnalla koko matkan sekä lapsi ja lapsenlapset, jotka hän on saanut takaisin lähelleen raitistumisen myötä. Make kertoilee perheestään kauniilla sanoilla ja kiitollisena.  Mies, joka jo pikkupoikana kasaili ja purki asioita, ja oli taitava käsistään, on taas päässyt toteuttamaan itseään. Vaikka hienomotoriikka on kärsinyt, syntyy Maken käsissä komeita puutöitä. Hän on suuri selviytyjä, josta huokuu nöyryys, kiitollisuus ja sitkeys.

”Pakettiin vaan ja painoon”, Make tokaisee haastattelun lopuksi ja kiirehtii näyttämään meille verstaalla tekemiään puutöitä.

Verkot vesillä!

Jo hankkeen suunnitteluvaiheessa oli varsin selvää, että verkostoituminen tulee olemaan Tukikohta -hankkeen käynnistymisen ja olemisen edellytys. Verkostojen luomiseen ja olemassa oleviin verkostoihin uimiseen onkin käytetty hankkeen ensimmäiset 1,5 kuukautta, eli edetty varsin perinteisellä tavalla. Tukikohta -hanke on tullut tutuksi tähän päivään mennessä henkilökohtaisesti 101 ihmiselle!

Varsinkin isommissa verkostoissa tulee joskus miettineeksi, olemmeko nyt väärässä paikassa, mutta on toki tiedostettava, että hyöty - niin vapautuvalle kuin verkostolle - on siellä horisontissa. Täytyy kuitenkin myöntää, että olisi jo mukava päästä kunnolla kiinni asiakastyöhön. Kaksi melko malttamatonta naisihmistä kun ollaan...

Tukikohta -hankkeen verkostoitumisen tavoite on löytää yhdyshenkilöt niin viranomais- kuin järjestötoimijoiden edustajista ja vieläpä välttää ns. näennäisverkoston tasolle jääminen. Olisi tärkeää, että hankkeen myötä kehittyvää alueellista vapautuvien tuen mallia toteuttamassa olisi sellainen verkosto, jossa toimijat ovat tuttuja toisilleen, haluavat jakaa tietoa ja oppia toisiltaan sekä tehdä yhdessä työtä onnistuneiden vapautumisten eteen. Onneksi olemme saaneet kohdata ihan mahtavia tyyppejä, suoranaisia helmiä omissa tehtävissään! Siksipä onkin vahva luotto siihen, että saamme asioita yhdessä kehitettyä.

Olemme iloisia siitä, miten hyvin meidät on otettu mukaan hämäläiseen järjestöyhteistyöhön sekä informoitu uusista yhteistyölinkeistä ja -mahdollisuuksista. Mukavaa on ollut huomata, että vapaaehtoisia käsiä on noussut pystyyn, kun olemme pyytäneet saada nimettyjä yhdyshenkilöitä hankkeelle. Eniten sydäntä lämmittää ne kommentit, joita olemme saaneet kuulla, kun olemme ottaneet yhteyttä eri toimijoihin, kuten esimerkiksi erään yksikön esimiehen reaktio: "Mahtavaa! Just tätä on tänne kaivattu". Olemme saaneet kuulla, että vapautuvia ohjautuu alueen toimijoille, jotka kokevat tarvitsevansa juuri tälle asiakasryhmälle toimintapaikkoja polun varteen sekä kättä pidempää asiakkaan tilanteen ymmärtämiseen ja tämän ohjaamiseen.

Huomenna on taas reissupäivä; uusia kohtaamisia mahdollisten tulevien asiakkaiden kanssa, hankeinfoa sekä verkostoitumista tietenkin 😉

Pitkäkorvaisen vapaaehtoisen perehdytyspäivä

Tänään meillä oli toimistossa ihan uusi työntekijä, joka kyllä valloitti heti olemuksellaan. Hän otti oman tilan ja paikkansa pienessä työyhteisössämme mallikkaasti ja arvokkaasti. Ja luulenpa, että hän jos kuka olisi erinomainen työkaveri vaikka hanke infoissa. Ja uusi työkaverimmehan on ihana Basset hound poika Elmeri. 

Elmeri ja Johanna työn touhussa

Päikkärit lisää työtehoa tai jotain 

Ruokkis pitää olla

Ensi tutkailun ja mietiskelyn jälkeen Elmeri otti omaksi paikakseen toimiston nojatuolin. Siitäpä oli hyvä tarkkailla mitä tapahtuu ja koska käydään ulkona. Elmeri on kuin luotu tähän työhön rauhallisen ja viisaan olemuksensa vuoksi. Tasapainottaa meitä kahta vähän hössömpää työntekijää. Rankan työpäivän jälkeen Elmeri lähtee ansaitulle pääsiäislomalle ja toivottaa kaikille lukijoille rentoakin rennompaa pääsiäistä. 🐣😊

Hyppy uuteen

Tässä tekstissä kertoilen hieman tuntoja miltä tuntui hypätä mielenterveys- ja päihdetyöstä järjestötyöhön, hanketyöntekijäksi. Samalla kohderyhmä myös vaihtuu. Mutta aluksi josko nopeasti kerron mikä tyyppi oikein olen. Ihan alkuperäiseltä ammatiltani olen  suuhygienisti ja suita ja suun sairauksia sekä suun terveydenhoitoa on tullut aiemmin tehtyä.  Tein töitä julkisella ja yksityisellä puolella ja lopuksi omassa hammashoitolassa. Sitten jostain syystä, jota en tänään enkä huomenna tiedä iski päälle allergiat ja käden vaivat. Tilanne meni niin pitkälle, että ne hommat oli lopetettava ja mietittävä jotain muuta.

Koin, että sosiaalipuoli oli luonteva jatko terveydenhuollon osaamiselle ja valmistuin päihdetyöntekijäksi. Olen saanut tehdä huikeissa paikoissa harjoitteluja ja keikkaa sekä lopulta ihan vakituisen työpaikan mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumispalveluyksiköstä. Halusin kuitenkin jotain muuta, haasteita, uusia kokemuksia, vastuuta ja kehittämistyötä ja hain paikkaa VIKTO ry:stä, jossa vastaavan ohjaajan paikka oli auki. Työtehtävän kuvaus oli todella mielenkiintoinen. Mietin, että juuri tuossa työssä saisin kehittää ryhmätoimintaa, osaamista ja ihan uutena asiana tutustua hanke työskentelyyn.

Haastattelussa oli niin rento tunnelma ja jäi kiva fiilis, että mietin heti lähdettyäni haastattelusta, että kyllä on surku, jos en tuota paikkaa saisi, vaikutti niin mielenkiintoiselta. Ja muutaman päivän kuluttua sain soiton, jossa tiedusteltiin olisinko kiinnostunut paikasta vielä ja TODELLAKIN olin. Tuli ihan epäaikuismaisesti hihkuttuakin puhelimessa.  Opiksi kaikille, että rohkeasti vaan pyrkimään elämässä haaveita kohti, jos mitään ei koskaan yritä niin muutostakin on turha odotella.

Kyllä jännitti hypätä alalle, josta en niin paljoa tiennyt, tai en tiennyt oikeastaan ollenkaan. Kiinnostunut olen alasta ollut, aikanaan pyrin rikosseuraamuspuolen sosionomi opintoihinkin, muttei silloin vielä se polku avautunut. VIKTO:n toiminnasta olin ehtinyt jo kyllä lukea netistä, mutta siinäpä tieto oikeastaan olikin. Nimi tulee sanoista Vapauteen Ilmaisun ja Kuntouttavan Toiminnan kautta. Tiesin, että koevapaudessa olevien vankien tai vapautuvien vankien kanssa tässä toimitaan, mutta muuten kaikki onkin ihan uutta.

Paljon on VIKTO:ssa jo tehty, mutta hankkeen myötä on mahdollisuus taas luoda jotain uutta. Tukikohta- hankkeen tavoitteena, on tuottaa alueellisen tuen malli vapautuville tai koevapaudessa oleville vangeille. Tarkoituksena kehittää vankien poluttamiseen liittyvää yhteistyötä, sekä onnistunutta vapautumista tukevaa toimintaa, vertaisuutta, vapaaehtoisuutta ja ammatillista ohjausta hyödyntäen. Tiivistettynä siis tukea, toimintaa ja vahvistuvia verkostoja, yhteistyötä, osaamista ja osaamisen vaihtoa.

Ja nyt kun tätä tekstiä kirjoitan, olen noin kolme viikkoa tehnyt töitä VIKTO ry:ssä Tukikohta- hankkeen vastaavana ohjaajana työparini kanssa, joka on hankkeen hankepäällikkö. Ja kyllä on ollut hienoa. Työtä on mukava tehdä saman henkisen ihmisen kanssa. Paljon ollaan mielestäni jo saatu aikaiseksi. Näihin viikkoihin on mahtunut ihan kaikkea toimistotarvikkeiden ostosta yhteistyökumppaneiden kanssa pidettäviin palavereihin ja hanke-esitteen suunnitteluun. Nyt jo on tunne, että tässä saa kyllä laittaa kaiken osaamisen ja innostuksen peliin mikä on mahtavaa. Ja joka päivä on tullut myös opittua jotain uutta.

Työparini osaaminen ja kokemus tällaisesta työstä on ollut ihan ensi arvoisen tärkeää, sillä olen saanut paljon tietoa ja ymmärrystä alasta. Johanna kun on työskennellyt vuosia vankien parissa ja hänellä on valmiina verkostoa, jonka kanssa voimme tehdä yhteistyötä. Vaikka uutta opittavaa on ämpäri kaupalla, uskon vakaasti, että vuoden päästä tiedän ja osaan jo paljon enemmän. Pelkästään sanastossa, jota rikosseuraamuspuolella käytetään, on opeteltavaa, jotta puhuisin edes samaa kieltä kuin muut 😊

VIKTO ry:n toiminta on mielestäni todella tärkeää, tuli liityttyä jäseneksikin, sillä tiedän jo nyt, että tulen olemaan VIKTOlainen joka tapauksessa jatkossakin.

 Aurinkoista pääsiäisen aikaa kaikille! Toivoopi Tukikohta-Hankkeen Kati

Tukikohta-hankkeen aloituspotku

Tästä se lähtee, Tukikohta-hanke nimittäin! Lienee syytä hiukan kertoilla mikä hanke ja mitä varten ja keitä me täällä hankkeen takana olemme.

Tukikohta-hanke on VIKTO ry:n hallinnoima ja sitä tuetaan Veikkauksen varoin STEA:n ja Sosiaali- ja terveysministeriön kautta. Tukikohta-hankkeen tarkoituksena on kehittää vapautuvien vankien poluttamiseen liittyvää yhteistyötä sekä onnistunutta vapautumista tukevaa toimintaa vertaisuutta, vapaaehtoistoimintaa ja ammatillista ohjausta hyödyntäen. Hanke tarjoaa tukea, toimintaa ja vahvistuvia verkostoja.  Hankealueena on Hämeenlinna, Hattula, Janakkala ja Riihimäki. Meillä on aivan Hämeenlinnan keskustassa matalan kynnyksen kohtaamispaikka. Sijainti on erinomainen, sillä tästä on lyhyt matka käydä vaikka yhdessä asioimassa eri paikoissa.  Kohtaamispaikassa asiakkaat voivat käydä vertaistapaamisissa, erilaisissa ryhmätoiminnoissa sekä saamassa yksilöllistä ohjausta. Osa toiminnasta tapahtuu tietenkin omien seinien ulkopuolella.

VIKTO ry:n tavoitteena on rikostaustaisen tukeminen integroitumisessa yhteiskuntaan. Kohderyhmänä ovat ensisijaisesti rikostaustaiset itse ja välillisesti myös asiakkaidemme läheiset. Toimimme ns. vetoketjuperiaatteella; jäseninä ja mukana toiminnassa on niin rikostaustaisia kuin ei- rikostaustaisia henkilöitä. VIKTO ry on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton järjestö. Järjestön ideologiaan kuuluu toiminnallisuus ja se, että pidetään tulevaisuus tähtäimessä.

Kuvassa esiintyvä brunette on Johanna Laakso. "Olen ollut Vikton matkassa järjestön perustamisesta alkaen. Matkalle - vaikka se onkin vasta 5 vuotta pitkä - on mahtunut monen moista! Koulutukseltani olen sosionomi ja saanut tehdä työtä hyvin erilaisissa tehtävissä ja ympäristöissä, erilaisten asiakasryhmien parissa. Viimeiset 10 vuotta on kulunut tavalla tai toisella rikostaustaisten kuntouttavan toiminnan parissa. Lähdin 2008 ihan vaan heittämään keikan vankilakoulutukseen, mutta homma vei mukanaan 😉 Sen lisäksi, että olen "Vikton Johanna" olen vaimo, yhden pojan äiti ja neljän koiran emäntä. Valokuvaaminen on lähellä sydäntäni ja pidän kovasti myös kirjoittamisesta. Huomaan löytäväni itseni toistuvasti sieltä, missä kehitellään jotakin uutta. Uuden äärellä tässä taas ollaan aloittelevana hankepäällikkönä. On mahtavaa päästä rakentamaan Tukikohta-hanketta uuden työparin kanssa, jonka "tuntee omakseen" ja osana uusien ja vanhojen yhteistyökumppaneiden muodostamaa verkostoa!"

Kuvan blondi on Kati Luukkanen. "Olen  vasta hankkeen myötä tullut mukaan Vikton toimintaan. Aiemmin olen työskennellyt mielenterveys- ja päihdekuntoutujien parissa ohjaajana. Koulutukseltani olen päihdetyöntekijä. Alkuperäiseltä ammatiltani olen suuhygienisti, mutta allergioiden myötä piti kouluttautua uuteen ammattiin. Olen myöskin ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja.  Olen yhden miehen vaimo ja kolmen lapsen äiti, harrastan erilaisia asioita ja paljon kun sille päälle satun, mutta laiskottelukin piinaa usein. Harrastuksista rakkain on harmonikan soitto ja neulominen. Minussa istuu sitkeästi myös jonkinlainen eräilyhenki, sillä sulan maan aikaan löydän itseni toistuvasti metsästä vaeltamasta ja keittelemästä nokipannukahveja. Ja olen pitkästä aikaa taas koiran omistaja, kun perheeseemme muutti helmikuussa bernin paimenkoiran pentu. Joten entistä enemmän taidan tuonne ulkoiluun suunnata. Joka tapauksessa koirat ja koirien käyttö erilaisissa tehtävissä kiinnostaa kovasti."

"Hankkeessa toimin vastaavana ohjaajana.  Kovasti odotan jo asiakkaita ja heidän kanssaan työskentelyä. Olen jo hankkeen tässä vaiheessa erittäin vakuuttunut siitä, että olemme Johannan kanssa hyvä tiimi. Meillä on hauskaa yhdessä ja uskon sen välittyvän myös asiakkaillemme. Vaikka me hyvällä huumorilla varustettuja ollaankin niin osataan me vakaviakin olla 😉"


Yritämme olla someaktiivisia ja meidät löytää Facebookista nimellä Tukikohta-hanke Vikto.
Instagramin puolella koitamme muistaa laitella @viktohameenlinna tilille kuulumisia tunnisteella #tukikohtahanke. VIKTO ry:n koko toimintaan voi tutustua järjestön kotisivuilla www.vikto.fi ja Facebookissa.